Minunlainen päihderiippuvainen

Millainen minä olen ja millaisia ovat ne päihderiippuvaiset; juopot, narkkarit, pultsarit, piripäät? Nämä toisarvoiset ihmiset ovat ”ne”, mutta minä kuulun ”meihin”. Me olemme parempia kuin ne. Me emme kuulu niiden marginaalisen ryhmään, vaan meidän oma marginaalinen ryhmämme on vähän parempi.

Me oli yhtä kuin minä ja minun arvottava maailmankuvani. Olin parempi päihderiippuvainen, koska tuhlasin rahani vähän kalliimpaan punaviiniin. Amarone oli kuin taikasana, joka sai minut omassa mielessäni nousemaan laatutietoiseksi viininmaistelijaksi. Suussani maistui kuivuus.

Päihderiippuvainen olin minä. ”Ne” olikin minä. Oli täysin turhaa vertailla itseäni muihin, koska sairastuneena olin juuri sellainen kuin minä olin. Minä riitin täyttämään kriteerit päihderiippuvuudelle sellaisena kuin olin. Parikymppinen tyttö keski-ikäisten miesten rinnalla voi sairastaa ihan samaa sairautta, mutta toipua voisi ennen kuin muuttuu keski-ikäiseksi mieheksi.

Kun oma tunne kypsyy muutokseen, on aika toimia. Siihen riittää sen tunnistaminen, että haluaa elää toisenlaista elämää. Elämänlaadun vaaliminen on meidän jokaisen oikeus. Miten kiitollinen olenkaan, että saan elää tänään sellaista elämää, minkä koen täydeksi, iloineen ja suruineen.