Epätrendikäs alkoholismi

Mitä tulee mieleesi sanasta alkoholismi?

Itse ajattelin aikaisemmin, että alkoholistit ovat keski-ikäisiä miehiä, jotka istuvat torin laidoilla ja juovat suoraan pullosta vahvinta halvinta viinaa. He ovat lähtökohtaisesti selkärangattomia ja tahallaan kuormittavat yhteiskuntaa ylimielisellä toiminnallaan. Alkoholismi näkyy ja haisee torin toisellekin laidalle ja on parasta sulkea silmänsä ettei se tartu.

Mikäli puoli miljoonaa suomalaista lukeutuu alkoholin riskikäyttäjiin (THL), on heitä pakko olla muuallakin kuin torin laidoilla. Tuo aikaisempi mielikuva onkin vain murto-osa kaikista sairastuneista, sillä suurimmalla osalla alkoholismi ei näy eikä haise. Se on näkymätön tuska, jota ihminen kantaa arjessaan joko itse siihen sairastuneena tai läheisenä.

Olemme heränneet tähän ainakin jollain tavalla. On trendikästä lopettaa tai vähentää omaa juomistaan. Tämä on tietenkin aivan tervetullut asia yhteiskuntaamme, jossa nimenomaan juomattomuudelle tarvitaan aina pätevä selitys. Kaikkein trenditietoisimmat käyttävät sanaa sober curious, joka on Ruby Warringtonin luoma termi alkoholinkulutuksen kriittiseen tarkkailuun omasta tahdostaan, usein terveyssyistä.

Mutta käytämmepä me sitten mitä sanaa tahansa, toipuminen lähtee aina omasta tahdostamme. Uuden trendikkäämmän sanan käytössä ei ole mitään pahaa, mutta sen sijaan, että se helpottaisi alkoholismiin liittyviä stereotypioita se vain korostaa niitä. Alkoholisti on se haiseva lurjus ja raittius tiukkapipojen pyhäkoulu.

Kertaan vähän faktoja. WHO on määritellyt alkoholismin alkuperäiseksi itsenäiseksi sairaudeksi 1952. Sen puhkeamiseen vaikuttavat sekä perinnöllisyys että päihde. Pelkkä perinnöllisyys ei siis tee kenestäkään alkoholistia, vaan pitää myös altistaa itsensä päihteelle. Toisaalta, niin sanottu suurkuluttaja voi juoda paljonkin ilman ikäviä seuraamuksia, sillä hänellä ei ole alkoholismiin liittyviä perintötekijöitä.

Olipa kyse sitten suurkulutuksesta tai alkoholismista on juomistapojen kriittinen tarkkailu suotavaa. Alkoholismissa, jota voimme kutsua myös sanalla päihderiippuvuus, on kyse hallinnan menettämisestä. Silloin vähentäminen ei ole mahdollista, koska keskushermostomme alkaa vaatia lisää päihdettä pienenkin altistumisen seurauksena.

Minä itse sain ajoissa apua alkoholismiin, joka on hoitamattomana tappava sairaus. Se, että olen ikuisesti alkoholisti on verrattavissa kala-allergikon tapaan huolehtia, että hän ei altista itseään allergiareaktion aiheuttajille. Vaikka sanon toipunut alkoholisti, se on silti monelle liikaa. Alan näkyä ja haista aivan eri tavalla.

Henkilökohtaisesti kannatan asioista puhumista niiden oikeilla nimillä. Jos kierrämme sanaa alkoholismi, me vain pahennamme sen stigmaa. Itsepetos on keskeistä riippuvuussairauksissa, koska yritämme selittää itsellemme järjetöntä toimintaamme jollain tapaa järjellisesti. Olemme valmiita uskomaan jopa salaliittoteorioihin, kunhan emme vain ole alkoholisteja.

Uskallatko olla rehellinen itsellesi? Uskallatko olla alkoholisti?

Onneksi apua alkoholismiin on saatavilla.