Älä kyseenalaista riippuvaisen halua toipumiseen

Aion olla tässä kirjoituksessa entistä rehellisempi; työskentely Oma Tarinan parissa ei ole ollut helppoa. Totesin jo, että tämän aiheen parissa on mahdotonta toimia, mutta toisaalta juuri nämä haasteet ovat se syy, mikä saa minut entistä kovemmin taistelemaan päihderiippuvaisten sekä heidän läheisten oikeuksien puolesta. Ongelma ei siis ole päihderiippuvaisissa ja läheissä, vaan yhteiskunnassa.

Tähän asti on aina hoettu, että sairastuneella täytyy olla oma motivaatio hoitoon. Tavallaan se on totta, mutta sitä käytetään myös helppona lauseena vastuunsiirrolle. “Eihän päihderiippuvaisia voi hoitaa, koska ne eivät itse sitä halua!” Yhteiskunta on tällä hetkellä pahin vihollinen päihderiippuvaiselle sekä riipuvaisen läheiselle. Varhaisen toipumisen sijaan keskitytään odottamaan, että oireistoa on enemmän kuin tarpeeksi ja yhteiskunnan varoja kulutettu toimimattomaan hoitoon ainakin kymmenen vuoden ajan.

Perinteisesti ajatellaan, että hoitomotivaatio herää niin sanotussa pohjakosketuksessa, joka on jonkinlainen elämän ja kuoleman risteys. Sairastuneen täytyy mennä kohtuuttoman pitkälle, koska muuten hän ei ole tajunnut sairastavansa päihderiippuvuutta. Vika on päihderiippuvaisessa ja tämän läheisissä.

Minä uskon kuitenkin toisin. Minä uskon, että jokaisella päihderiippuvaisella ja läheisellä on sisimmässään koko ajan halu toipua. Sairastuminen riippuvuussairauteen on niin iso shokki, että sairauden kieltäminen on ainoa tapa hengittää. Olisiko yhteiskunnan tehtävä sittenkin kiinnittää huomio siihen, että apua olisi helpompi hakea jo varhaisessa vaiheessa?

Mikäli päihdehoitoon osoitettavat varat keskitetään vain pitkälle edenneisiin potilaisiin, se myös tarkoittaa, että sairaus etenee pitkälle yhä useammalla siihen sairastuneella. Kyseenalaistaisiko yksikään lääkäri mammografiaan tulevan potilaan tahtoa selvittää mahdollinen rintasyöpä ajoissa? Päihderiippuvuus on edelleen yhteiskunnan silmissä vain huonoa käytöstä, vaikka WHO on määritellyt sen alkuperäiseksi asteittain eteneväksi sairaudeksi jo 1952. 

Jokaisen ihmisen velvollisuus on omaksua faktatietoa päihderiippuvuudesta koko perheen sairautena. Meidän täytyy osata auttaa jokaista siihen sairastunutta, niin päihteiden käyttäjää kuin hänen läheisiään ilman häpeän lietsomista ja syyttelyä. Mitä aikaisemmin puutumme ja saamme apua, sitä nopeammin pääsemme takaisin normaalin elämään.